Levon merkity(ksettömyy)s?

Tekstissä on käytetty kuvituskuvina otoksia lepopäivättömistä koirista pellolla. Jos meno on tuollaista ILMAN lepopäiviä, niin...

Ja aiheeseen:

Seuraamallani keskustelupalstalla (hei vaan hooteenettiläiset!) käydään säännöllisen epäsäännöllisesti keskustelua koirien liikuttamisesta ja ihmiset kirjoittelevat omien koiriensa lenkkitottumuksista hyvinkin tarkasti. On todella mielenkiintoista lukea kuinka paljon ja minkälaista liikuntaa koirat muissa perheissä saavat, mutta minua on jokaisen keskustelun jälkeen jäänyt mietityttämään samat kaksi asiaa:

1. Miten joillakuilla todella on (työssäkäyvinä?) aikaa ja voimia lenkittää koiriaan 4-5h päivässä? Ei ole lainkaan harvinaista, että monikin ilmoittaa tekevänsä esimerkiksi tunnin aamulenkin, parin tunnin päivälenkin ja tunnin iltalenkin. Kaikki rispekti heille, mutta pistää miettimään.

2. Lepopäivät

Olen yrittänyt väännellä ja käännellä tätä lepopäiväasiaa päässäni silloin tällöin jo varmaan parikin vuotta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on siis koiraihmisten ryhmä, jotka kertovat pitävänsä koirillaan kerran viikossa lepopäivän, jonka aikana koirat käyvät ainoastaan lähinnä tarpeillaan pihalla. Ei aktivointia, ei lenkkejä, ainoastaan lepäillään kotona.

Ymmärrän lepopäivät erittäin hyvin esimerkiksi aktiivisilla harrastuskoirilla ja työkoirilla, joiden arki on täynnä treenejä ja vaativia harjoituksia. Se mitä olen itse yrittänyt pyöritellä ojennukseen päässäni on näiden ns. tavallisten kotikoirien lepopäivät. En oikein ole vieläkään päättänyt mitä mieltä aiheesta olisin ja pitäisikö minunkin pitää koirillani moisia päiviä vai ei. Olenko huono omistaja jos en pidä? Tarvitseeko päätyökseen jäniksen hajujen perässä metsässä juokseva ja sohvalla kuorsaava koira erikseen lepoa? Mene ja tiedä.

Itse olen sen verran neuroottinen koiranomistaja, että poden raastavan huonoa omaatuntoa jo silloin, jos oman kiireen tai esimerkiksi sairastumisen vuoksi koirien lenkit jäävät lyhyiksi. En haluaisi olla ihan niin tiukkis, vaan haluaisin todella olla asian suhteen rennompi. Ärsytän itse itseänikin - perhana nainen, RELAA! Faktahan on se, että liikunta lisää liikuntaa ja toisaalta yksikään koira ei ole vielä hajonnut siihen, että sen muuten aktiivisessa elämässä on välillä rauhallisempia päiviä. Yritän hokea itselleni, että "kyllä ne pärjää, ei haittaa vaikka tänään ollaan ulkoiltu vain tunti". Joskus se auttaa, useinmiten ei. Lopulta väsyn tuijottamaan neuroottisena mukaturhautuneita ja mukaylienergisiä koiriani, jotka mukasyyttävästi tuijottavat minua ja riutuvat lenkin puutteessa. Kuinka ollakaan, löydän itseni kiskomassa takkia niskaan ja vetämässä lenkkareita jalkaan.

Palatakseni totaalilepopäiviin, niin jos minulle vähempien lenkkien päivätkin ovat näin suurta taistelua, niin kokonaisiin lepopäiviin on vielä matkaa. En myöskään ole ihan vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta, sillä jos nopealla laskutoimituksella meidän normaalipäivä on 40min + 1h20min + 10min = 2h10min, niin koirathan sitten lepäävät vuorokaudesta sen noin 22h. Tai ainakin 21h, jos ei lasketa kotona ruoanlaiton seuraamista (hurjan kuluttavaa!) ja muuta mukana puuhaamista.

Ovatko lepopäivät siis ennemminkin ihmisten, kuin koirien lepopäiviä, vai onko niille kotikoirienkin elämässä joku vankka peruste? Mitään väärää niissä ei mielestäni ole oli kumpia tahansa, kunhan muuten sesset saa liikkua tarpeeksi.

Kunhan pohdiskelen :)

Maastojuoksua ja maastossa juoksua

Kevät on vallaton ja niin edespäin ja..

Kevät on iskenyt Tuulokseenkin kohisten ja meno on ollut sen mukaista. Lyhentyneet työpäivät ja lisääntynyt aurinko ovat tehneet tehtävänsä ja lenkkien keskimääräinen pituus huitelee kuuden kilometrin tuntumassa. Parhautta! Edelleen olen jokseenkin uskollisesti pitänyt sportstrackeria päällä, ja lenkit liikkuvat siinä 7,6 kilometrin ja viiden kilometrin välimaastossa. Nautin aivan sanomattoman paljon, se varmaan paistaa vähintään kilometrin päähän :) Koirat viilettävät vapaana jäniksen jälkien perässä, hyppivät mättäältä mättäälle ja kirmaavat metsäteitä niin, että jalat tuskin osuvat maahan. Voiko koirallisen ihmisen elämä olla parempaa?

Jännitystäkin tämä maalaiselämä on tuonut. Yhdellä lenkillä Heron jo ollessa kiinni Fanny otti aivan valtavat kierrokset ja töhötti miljoonaa nenä maassa edestakaisin. Sain napattua sen kiinni ja syykin selvisi: polulla mudassa oli aivan uunituore hirvenjälki!

Hirveä mä en todellakaan metsästä, hus pois!

Seuraavat rytmihäiriöt saatiin hirveä seuraavalla viikolla. Metsässä likimain sulaneessa hangessa oli valtaaaaavan suuret harvat tassunjäljet, joiden päässä oli revitty kanto. Jep, huomenta sinullekin nalle. Tästä jälkien kohtaamisesta lähtien olenkin sitten lauleskellut mennessäni syvemmälle metsään. Lauluni pitää kyllä kaikki eläväiset loitolla. Onneksi omat koirat pysyvät suhteellisen lähellä. Lienee namipalkan ansiota?

Ilmat ovat hellineet meitä koirallisia ja koirat ovat saaneet kohottaa kuntoaan metsässä kirmaamalla. Kuntoa tarvittiinkin, sillä Fanny osallistui Borzoiklubin järjestämiin perinteisiin Talvimaastoihin, eli maastojuoksukisoihin Padasjoella lauantaina 8.3. Maastokisat olivat Fannyn ensimmäinen kilpailu, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Odotukset ja odottamattomuudet palkittiin kuitenkin ruhtinaallisesti, kun tyttö kipitti alkuerissä pisteet 206 ja finaalissa pisteet 230! Lopullinen sijoitus oli kolmas, yhteispisteillä 436. Upeaa! Fanny juoksi hyvällä tekniikalla ja innokkaasti, ja kuntokin riitti. Ainoastaan finaalin viimeisessä ylämäessä vauhti hiukan hiipui, mutta se ei paljon haittaa niin hienon ensijuoksun jälkeen.

Muuten elämämme lähinnä pyörii metsälenkkien, hevosenkakansyönnin (koirat) ja maalaiselämästä nautiskelun merkeissä :)

Fanny kevätmetsässä

Maastojen tulokset. Fanny on siis Kizimbi Ukamilifu, vanhat omistajatiedot edelleen näköjään vinttariliitolla:)