sunnuntai 24. elokuuta 2014

Syksyn tuntua

Minua ärsytti (taas kerran) suunnattomasti ne ihmiset, jotka ensimmäisten sadepäivien jälkeen facebookissa marisivat, että "nyt se syksy on täällä", "nyt tuli syksy" ja niin edelleen. Ei yksi sade syksyä tee, mutta valitettavasti olen joutunut nöyrtymään ja toteamaan, että hellejakson jälkeisen sateen jälkeen sää on ollut hyvin syksyinen. Aamuisin on suorastaan kirpeää ja pellot ovat sumun peitossa. Rakastan syksyä, mutta se voisi olla etuilematta ja antaa kesän pitää vielä viimeisen kuukautensa ihan omanaan.

Syksyinen sää on kyllä sopinut meille oikein hyvin, koska nyt on päästy kunnolla taas liikkumaan. Hellejakso oli mitä ihanin, mutta koirien lenkittämiseen se toi kyllä omat haasteensa. Nousin aamulla 20 minuuttia tavallista aiemmin ja remmilenkin sijaan suuntasimme metsään. Annoin koirien riehua ja juosta pahimmat energiapiikit pois aamuvarhain, jotta rajumman liikutuksen paine jäi iltapäivän +32 asteesta pois. Homma toimi jokseenkin hyvin niin, mutta kyllä liikunta silti jäi vähemmälle pahimpina hellepäivinä, koska iltaa kohden lämpötila ei meinannut laskea lainkaan. Plussana emännälle saatiin mustat silmänaluset, koska klo 5:10 ei vaan ole ihmisen aika herätä.



Dali on toiminut oikein erinomaisena vara-Fannyna! Heron kanssa on leikitkin jo osuneet hyvin yksiin pienen alkukankeuden jälkeen, ja Dali onkin valloittanut meidät kaikki aivan täysin... Dali on kylkimyyryläinen, joka haluaa kiehnätä kainalossa, sylissä ja pussailla kaikki pöhköiksi. Se on duracell-pupu, jonka seuraavaa liikettä voi olla hiukan haasteellista ennustaa. Dali elää sata lasissa ja aivan täysillä.Se ei ehkä ole ihan tyypillisin rhodesiankoira, mutta mitä mainioin pieni punainen raketti :) Fannya on kova ikävä jo Dalin hurmaavasta seurasta huolimatta. Onneksi pennelit ovat jo viisi viikkoa vanhoja, joten kohta Fanny saapuu kotiin!

Olen käynyt kaksi kertaa katsomassa Fannya ja pentuja Ursulan luona. Ensimmäisellä kerralla viikon mammailua harjoitellut koiraäiti oli iloinen ja touhukas, toisella kerralla neljä viikkoa touhua katsellut koira oli rättiväsynyt raato. Kymmenen pennun peseminen, ruokkiminen ja yleinen vahtiminen taitaa viedä kyllä mehut kenestä tahansa! Fanny on kärsivällinen ja huolehtivainen äiti, joka paapoo jälkikasvunsa kyllä kunnialla luovutusikään asti. Sen jälkeen pienet naskalihampaat ovatkin sitten uusien omistajien (ja heidän sohvakalustojensa) riesa ;)!




Kun nyt olen saanut nautiskella viilenneistä keleistä ja syksyisistä tuoksuista, on ruskea pieni vitsauskin tehnyt itseään tykö oikein urakalla. Hirvikärpäspopulaatio on herännyt (ensimmäiset heinäkuun alussa...) ja voi oikein pontevasti. Tähän mennessä itsestäni olen metsästänyt varmaankin lähemmäs kymmenen pirulaista kaikista varotoimista huolimatta. Ei tykkää! Maalle muuttamisen myötä olen siedättänyt itseni siihen, että yksi niskassa mönkivä kärpänen ei (enää) saa aikaiseksi pahemman luokan paniikkia ja metsästä huutaen poistumista. Nyt kestän pari kappaletta suhteellisen tyynesti, mutta silti iljetys meinaa välillä viedä järkevän ajattelun mennessään. Muutama "hyyyyyy" hengitys ja ötököiden noukkiminen pois iholta. Tässä kohtaa kykenen vielä loogiseen ajatteluun ja käännyn yleensä tulosuuntaan rauhassa. Tämä on suuri edistys entiseen! Useamman yksilön invaasio saisi kyllä mielenrauhan (ja mielenterveyden) järkkymään pahemman kerran, joten olen kokenut fiksummaksi palata tulosuuntaan, jos iholle pyrkiviä hirvareita alkaa ropista takkiin enemmänkin.

Nää on niitä aikoja, kun melkein joskus tekisi mieli asua kaupungissa.

Melkein ja joskus :)